Prinsessa elokuvan on ohjannut Arto Halonen.Elokuvan ensi-ilta oli 10.9.2010. Päähenkilöä prinsessaa näytteli Katja Kukkola ja keskeisiä sivuhenkilöitä ovat Samuli Edelman ja Krista Kosonen.
Elokuva kertoo Anna Lappalaisesta ( Katja Kukkolasta), joka joutuu mielisairaalaan. Mielisairaalan työntekijöille selviää myöhemmin, että Anna kuvittelee olevansa prinsessa. Osa on ensiksi vastaan, että Anna ei saa olla prinsessa, mutta lopuksi Anna saa olla siellä prinsessa. Annan elämäkin meni hyvin, kun hän sai olla prinsessa. Kun hänet siirretään toiseen sairaalaan, hän ei haluaisi lähteä linnastaan. Ennen kuolemaansa hän sanoo, ettei hän oikeasti ole prinsessa, vain Anna Lappalainen, hieroja.
Anna Lappalaista näytteli Katja Kukkola, joka on elokuvan päähenkilö. Christina von Heyrothia näyttelee Krista Kosonen ja lääkäri Grotenfeltiä Samuli Edelman. Christina ja lääkäri ovat elokuvan keskeisiä sivuhenkilöitä. Sivuhenkilöitä ovat ylihoitaja Pakalén, potilas Kuronen , potilas Saastamoinen ja ylilääkäri Soininen.
Näyttelijät suoriutuivat minun mielestä hyvin rooleistaan. Päähenkilö Katja Kukkola on näytellyt monissa suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hänet palkittiin Prinsessa-elokuvasta. Hän sai parhaan naispäänäyttelijä Jussin.
Elokuvassa tavaroilla ja puvustuksella yritetään saada vanhaa aikaa, en osaa sanoa mitä vuosilukua, mutta vanhempaa aikaa kuin nyt. Laitteet ovat alkeellisempia ja vaatteet vanhanaikaisempia kuin nykyään. Miljööt ovat maalaismaisemissa, ennen aikaan aina rakennettiin meilisairaalat vähän kauemmaksi keskustasta, elokuvankin mielesairaala on maalla, missä ei paljoa muita ollut. Elokuvan kerrontarakenne eteni ajanmukaisesti.
Elokuvassa ulkona oli värikästä, sisällä oli pimeämpää ja värit olivat aika paljon vaaleaa ja mustaa. Kuvailmaisun yleissävy on yleiskuva. Elokuvan musiikki tuo tunnelmaa siihen kohtaan lisää, mihin se on laitettu, esim. elokuvan lopussa, kun Anna laulaa kappaleen se tuo elokuvaan tunnelmaa ehkä lisää kuin, että se olisi vain papin siunaus.
Elokuvassa on realismia, että ennen vanhaan mielisairaalat oli kauempana keskustasta ja mielisairaalat olivat ankeita ja vähän räsyisiä. Komedialisuutta tuli esille Annan jutuissa, kun hän luuli olevansa prinsessa.
Elokuvan keskeiset kohdat on minusta ne kun Anna tuotiin sinne mielisairaalaan ja kun hänen ’’ongelmansa’’ huomattiin, eli kun hän kuvitteli olevansa prinsessa ja se kun hän lähti sieltä ja kuoli ja sanoi ettei ole prinsessa.
Elokuvassa on teemoja on esim. potilaiden ihmisarvon väheksymistä.
Elokuva oli hyvä, vaikka meinasin nukahtaa yhdessä välissä. Alku oli hyvä ja mielenkiintoinen,sai mukaansa elokuvaan. Huonoa oli ehkä se, että elokuvan puolivälissä meinasi nukahtaa ei ollut enää sellaista mikä sai mielenkiinnon pysymään yllä.
